Kaasu-Kuusinen

Isäni oli 70-luvulla hetken aikaa töissä mielisairaalan vartijana. Yksi potilaista tunnettiin nimellä Kaasu-Kuusinen. Kuusisella oli tapana soittaa kotoaan sairaalaan ja ilmoittaa laittavansa kohta päänsä kaasu-uuniin. Sitten Kuusinen odotti kunnes kuuli ambulanssien sireenit ja pisti pään uuniin ja kaasut päälle. Jos Kuusinen olisi ryhtynyt toimeen heti soitettuaan, häntä ei olisi mitenkään ehditty pelastaa. Sekä Kuusinen että sairaalan henkilökunta olivat tietysti tietoisia tästä. Mikäli Kaasu-Kuusinen eläisi nykyaikana (ja kenties hän onkin edelleen elossa), hän luultavasti käyttäisi Facebookia: ”K. Kuusinen on kohta vainaa”, ”K. Kuusinen laittaa nyt pään uuniin, hyvästi paha maailma!”

Selkeys

Elämme sairasta ja vieraantunutta aikakautta. Yleensä en jaksa kiinnittää siihen suuremmin huomiota. Olen turtunut. Ennen ihmiset eivät kuulemma olleet niin masentuneita ja pahoinvoivia kuin nykyisin. Ehkä se johtui siitä, että kaikki oli selkeämpää. Joskus sellaista selkeyttä kaipaisi enemmän kuin mitään. Mutta onko selkeys ylipäänsä mahdollista ilman perusteettomia oletuksia? Voiko selkeys olla muuta kuin eriarvoistavaa? Kannattaako tällaisia pohtia, kun nykymaailmakaan ei kaikesta sekavuudestaan huolimatta ole kovin tasa-arvoinen?

Hyvää isänpäivää (kaikille asianosaisille)

Loppuvuoden pimeyttä valaisemassa on erilaisia juhlia: tänään isänpäivä, kohta itsenäisyyspäivä ja lopulta joulu – koti, isänmaa, uskonto. Ei ihme että marras-, joulukuu on niin masentavaa aikaa. Mille tahansa juhlapäivälle voi tietysti itse luoda uuden tulkinnan jonka mukaisesti sitä viettää (näinhän ”pakanallisista” juhlista tuli kristillisiä pyhiä). Ehdotankin, että isänpäivänä juhlistetaan miehiä, jotka tulivat vahingossa isäksi ja pakoilivat vastuutaan, itsenäisyyspäivänä puolestaan leireille kuolleita punavankeja (ja mahdollisesti myös Suomen Neuvostoliittoon palauttamia toisinajattelijoita). Joulu sitävastoin on ajautunut niin kauas uskonnosta, että sille ei enää tarvitse keksiä uusia sisältöjä. Pysyköön alkoholismin, ylensyönnin ja materialismin juhlana.